Kun tyttäreni syntyi mietin, että nyt on ihanaa ommella mekkoja tytölle. No onhan tämä jo toinen yhdeksän kuukauden aikana, jonka olen saanut aikaiseksi. Ommellessa mietin mistä moinen johtuu ja sitten olikin vuorossa SE vetoketjun ompelu. Mieleen palautui kyllä jälleen miksi en vaatteita juurikaan ompele, juurikin siksi että näissä ihanuuksissa on usein vetoketju. Sanotaan että harjoitus tekee mestarin, mutta tässä asiassa se ei kohdallani taida pitää oikein paikkaansa. En vain koskaan ole oppinut ompelemaan vetoketjua, mutta ehkä joskus joku senkin taidon minulle opettaa (toivottavasti) tai sitten pitää mennä vaan sinnikkyydellä. Muutaman yrityksen jälkeen tuli siitäkin vetoketjusta sitten kelvollinen tai sitten olen vaan liian tarkka ompelujäljestä.
Mekon saaja on vielä päiväunillaan, mutta ehkäpä sieltä kohta heräilee sovittelemaan uutta hempeää ihanuutta. Alle voi laittaa vaikka tällaisen KappAhlista ostetun vaalean kauluksellisen bodyn. Talven kylmillä ilmoilla sen kanssa sopii myös kivasti kaapista löytynyt kudottu jakku (Hennes & Mauritz).
Tildan vaatekaapin päälle on myös ilmestynyt sisustuskirjaimet, jotka tilasin syksyllä Briteistä. Alunperin ne olivat puunväriset, mutta ovat nyt saaneet valkoista väriä pintaan ja toistaiseksi löysivät paikkansa Tildan uuden ja tuunatun vaatekaapin päältä, josta löytyy juttua myös täältä blogistani marraskuisesta jutusta Wilhelmiinan kammari.
Nyt valmistautumaan esikoisen Joulujuhlaan!
Ilahtuisin kovasti kommentistasi!
Ilahtuisin kovasti kommentistasi!
Kaunis mekko.
VastaaPoistaKiitos! Onneksi jotkut muut on erikoistuneet näihin vaatteisiin ja vetoketjuihin.
PoistaVoi miten kaunis mekko! Paljolla tekisit meillekin kokoa 80? :D
VastaaPoistaKiitos!
PoistaTäällä ihastelen sun kaikkia aikaansaannoksias, aivan ihania!!
VastaaPoistaVoi kiitos Tuire kovasti kauniista sanoista!
VastaaPoista