Raparperiherkkuja ja perennoja

Kesän ensimmäinen raparperiherkku tuli tehtyä, nimittäin raparperipiirakka. Leipominen on onneksi hyvä tapa viettää sadepäivää.

Kuva ennen uunia...

Alkuperäinen ohje löytyi täältä Suklaahiiren leipomuksia -blogista. Kyseessä on siis munaton ja maidoton ohje, joka vaikutti niin herkulliselle, että pitihän sitä heti testata kun kerran omatkin raparperit viimein on alkaneet kasvamaan niin että niistä jotain voi tehdä. Ensimmäinen vuosi istutuksen jälkeen meni kituessa ja nyt näyttäisi jo vähän tuottavan satoakin.

Raparperipiirakka (munaton ja maidoton)

pohja:

150 g maidotonta marg. (esim. sininen Keiju)

1 dl (fariini) sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

1 prk (125g) pilttiä esim. omena tai päärynä

täyte:

n. 1 l ohuita raparperi viipaleita

2-3 dl sokeria

2 rkl korppujauhoja

Vaahdota margariinia ja sokeri. Lisää muut aineet. Ota syrjään noin nyrkin kokoinen  pala taikinaa. Painele loppu taikina vuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita täyttee aineet keskenään ja kaada täyte pohjan päälle. Laita se syrjään jättämäsi pala taikinaa piiraan päälle joko murustelemalla tai vaikka kaulimalla siitä suikaleita ja tekemällä niistä ristikon. Paista piirasta 175 asteessa noin 45 min. Tarjoa (kaura)vaniljakastikkeen tai (kaura)vaniljajäätelön kera.

Tuo piirakkataikina tuntui tosi hyvälle jo taikinaa tehdessä, uudenlainen munaton taikina, jota en aiemmin ollut kokeillut. Usein tällainen pohja jää raa'an tuntuiseksi, mutta tämä kyllä paistui paksusta vuokasta huolimatta hyvin. Makukin oli hyvä, joten teen varmasti toistekin. 

Koska meidän perheessä lakat on suurta herkkua, niin pitihän tähän herkkuannokseen lisätä vielä omatekoista lakkahilloakin.

Omasta pihasta löytyi lapsille myös ihmeteltävää raparpereja poimiessa. Raparperien lehdillä majaili kaunis sudenkorento, jonka saimme myös ikuistettua valokuvaan. Onneksi lehtien alta ei löytynyt sitä sammakkoa, olisi saattanut jäädä raparperipiirakan ainekset pihamaalle.

Takapihan kaunistuksiksi olivat auenneet myösviime kesänä istuttamani punaiset Elviira lamoalppiruusut, joiden seurana on pallotuijia, valkolatvakuusia, kieloja sekä suurta pajupuuta pitkin kasvava köynnöshortensia tontin varjoista takareunaa kaunistamassa.

Ja kuvat muutamasta muustakin puutarhaan jo auenneesta kaunistuksesta, kiitos ihanille naapureille jotka on perennojaan auliisti jakaneet. Viimeisimmät tulokkaat pääsivät eilen omille paikoilleen, joukossa verikurjenpolvea, syysleimua sekä päivänliljaa, kiitos Emmiaa!

Tätä luonnon heräämistä ja omien kätten jälkiä omassa puutarhassa on vaan niin ihana ja palkitseva seurata! Aina tekee mieli pihalle jotain puuhastelemaan.

Ihanaa päivää sateesta huolimatta ja aurinkoisempaa viikonloppua!