Junasukat

Syksy tuli ja meillä on armoton villasukkapula, varsinkin Tildalla. Viime talviset ainokaiset villasukat mahtuvat juuri ja juuri jalkaan, joten ei auttanut kuin kaivaa sukkapuikot pitkästä aikaa esille ja ryhtyä kutomaan. Viime aikoina on kyllä ennemminkin tullut virkkailtua, mutta ehkäpä tämä vaihtelu teki ihan hyvää. Vielä kun saisin toisetkin aikaiseksi, sukkien kutominen kun ei ole mitään mielekkäintä puuhaa.

 

Edelliset sukat saimme vauvalahjana mummulta ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä. Päätin tehdä samanlaiset, koska mielestäni saamamme junasukat olivat toimivat ja hyvin pitkäikäiset joustavan teräosansa ansiosta. Junasukkien ohje löytyy esimerkiksi täältä. Kovin monimutkaiset ne eivät ole, mutta kuitenkin tosi kivannäköiset. Lisäksi junasukkien tarina koskettaa monia, ainakin minua. Junasukista kerrotaan internetissä seuraavanlainen tarina: "Nainen oli pienen vauvansa kanssa junamatkalla sotaa pakoon alkuvuodesta 1940.  Junamatka keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten vuoksi. Naista ja lasta vastapäätä istunut käsityönopettaja sääli pientä, ilman sukkia ollutta vauvaa. Opettaja purki valkoista villatakkiaan ja neuloi pienokaiselle sukat junaraiteiden korjaustöiden aikana."

 

Langaksi valitsin ohutta Novitan Pikkusisko lankaa ja puikkoina oli numeron kolme puikot. Muutamalla oikealla kerroksella pidensin sukkaa kärjestä ennen kärkikavennuksia, jotta sain hieman lisää mittaa sukkaan.

Meillä nämä ihanat vaaleanpunaiset sukat vedettiin ainakin heti jalkaan ja niitä on pidetty lähes taukoamatta valmistumisesta asti. Sukat menevät varret suorina kivasti saappaaseen ja sisällä varret voi pitää nilkan päälle rutattuna säärystimien tavoin.

 

 

Taitaa lämmittää ihanasti pienen rakkaani jalkoja <3

Pariin viime viikkoon mahtuu kaiken kaikkiaan kolme vauvauutista! Kerrassaan mahtavaa!!!
Onnea vielä tätäkin kautta kaikille pienille tuhisijoille ja tuoreille vanhemmille!