torstai 19. joulukuuta 2013

Päiväkodin tädeille ja luovuushaastetta

Tuli taas aika muistaa ja kiittää päiväkodintätejä hyvin kuluneesta syksystä. Tämä syksy oli erityinen siltäkin osin, että isompi aloitti uudessa päiväkodissa muuton jälkeen ja pienempi aloitti kokonaan hoitouransa. Silti ennakko-odotuksista huolimatta koko syksy on mennyt erittäin hyvin ja lapset on lähteneet aamuisin mielellään hoitoon ja viihtyneet erittäin hyvin uudessa hoitopaikassa ja on säästytty suuremmilta itkuilta ja suruilta.




Niinpä ajattelin taas tehdä itse jotain pientä tädeille. Tänä vuonna tätejä olikin useampi kolme kummankin ryhmässä eli yhteensä kuusi ja sen päälle halusimme vielä muistaa päiväkodin ihanaa keittäjää, joka on hyvin huolehtinut allergisen lapsemme ruuista ilman suurempia ongelmia sekä johtajaa, joka myös osallistuu aktiivisesti lasten hoitamiseen.

Pirkkahallissa marraskuussa olleilta käsityömessuilta sainkin kivan idean paksuhkosta alumiinilangasta taivutetusta sydämestä, jonka voi laittaa roikkumaan esimerkiksi ikkunaan tai joulukuuseen. Sydämeen tein vielä erilaisista helmistä roikkuvan "hännän".




 


Käsityömessuilta tarttui mukaan myös hauskan paksua Fanttilankaa, josta tein neljä rintakorua. Korun voi kiinnittää taakse ommellun neulan avulla vaikka takin rinnukseen. Tällaiset rintakorut menivät pakettiin päiväkodin muutamalle henkilölle, sekä muutamalle ystävälle yllätyksenä luovuushaasteen merkeissä, johon jo alkuvuonna otin osaa. Onneksi vuosi ei ole vielä lopuillaan ja vielä ehtii yllätykset perille.







No mitään kun en tänäkään jouluna itse aikonut tehdä, tässä oli lopputulos... Kaikille piti tietysti vielä tehdä itse jouluiset kortit pakettien mukaan. Tällaisia leimasintekniikalla tehtyjä ja kullalla embossattuja enkelikortteja olen tehnyt joku vuosi aiemminkin ja vieläkin ne miellyttävät.



Ja somia pieniä paketteja...

 


Prinsessa tutu lapselle

Vielä oli tonttu korvat tarkkana ja pukin konttiin päätyy pienelle ihanalle prinsessallemme suosittuihin prinsessa, balleriina ja tanssileikkeihin ihana tutu.




Näitä tutuja on vilahdellut viime aikoina blogeissa ja vaatekaupoissa ja jo pidemmän aikaa on mieli tehnyt hankkia sellainen.  Itse asiassa yhden jo tilasinkin, mutta väri ja laatu eivät miellyttäneet minua ja jouduin sen palauttamaan.

Jokunen päivä sitten ehdin vielä kangaskauppaan ja ostin tarvikkeet tutua varten. Tutun vuori on vuorisilkkiä, kauniin hennon vaaleanpunaista ja tylli pehmeää vaaleanharmaata. Helmaan ja vyötärökaitaleelle on vielä ommeltu siniharmaa ohut satiininauha.




Tutu on tehty ilman kaavoja omasta päästä leikkaamalla erikseen vyötärökaitale ja vuori hameeseen, sen jälkeen kaksinkerroin taitettuja tyllikerroksia sopiva määrä. Tähän tutuun laitoin vain kaksi tuplakerrosta tylliä, eli yhteensä neljä kerrosta, jotta leikkiminen tutu päällä olisi vielä pienelle tytölle miellyttävää. Tarvikkeiksi ostin vuorikangasta 30 senttimetriä ja tylliä metrin.

Värit ei ehkä olleet juuri ne mitä halusin, koska hakusessa oli vanha roosa tai tumman harmaa, joita ei tietenkään kuulunut värivalikoimiin. Mielestäni tutusta tuli kuitenkin ihan kivan värinen ja sopiva pienelle tytölle. Vaaleanpunainen vuori antaa harmaalle tyllille hieman pehmeyttä ja tyttömäisyyttä, harmaan vuorikankaan sijaan jota myös vaihtoehdoksi ajattelin.

Harjoituskappaleeksi tuli ihan kelpo versio, seuraava onkin sitten jo varmasti helpompi tehdä. Kuvat eivät ole parhaita mahdollisia, pahoittelut siitä, ja sovituskuvatkin puuttuu jotta yllätys säilyisi.

Mitäs pidätte, kelpaako pienelle prinsessalle?





Nyt innolla odottamaan millaisia leikkejä tutu päällä leikitään!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kranssikurssi

Viime keskiviikkoiltana sain hieman omaa aikaa ja suuntasin Kangasalalla olevan Kukkivat kukka- ja sisustusliikkeen järjestämälle kranssikurssille, jolle pikailmottauduin muutama päivää aikaisemmin. Kukkivat on aivan ihana myös sisustustarvikkeiden osalta ja tällä hetkellä sieltä löytyy aivan ihanaa jouluaiheista sisustustarviketta! Kannattaa käydä tutustumassa, jos liike osuu matkan varrelle.




Kranssipohjaksi päätin valita havukranssin ja siihen piti päättää kaikesta siitä paljoudesta itselle mieluiset koristeet. Havukranssi säilyy hyvin ulkosalla ja halusinkin tehdä ulko-oven viereen kranssin toivottamaan vieraat tervetulleeksi. Tähän aikaan vuodesta tietysti jouluinen olisi ajankohtainen, mutta halusin hieman pidempi aikaisemman ja siksi valitsin sekä pohjaksi että koristeiksi talvisempia vaihtoehtoja.

Koristeista ihastuin heti aluksi tähän hiiren vieressä olevaan rekeen, joka oli ehkä maailman suloisin! Valitsin heti myös ison puisen Tervetuloa-tekstin kranssin yläreunaan, koska tätä tekstiä pystyn hyödyntämään myös myöhemmin kun kranssipohja menee huonoksi.




Reen viereen oli monta monituista ja ihanaa vaihtoehtoa tontuista, pikkulinnuista ja hiiruleista lähtien. Päädyin kuitenkin tähän ihanaan ruskeavalkoiseen huopahiireen, joka sopi reen ja tekstin värimaailmaan hyvin. Sitten vielä lisäksi löytyi aivan ihania kaarnasta tehtyjä tähtiä.




Koristeet on kiinnitetty rautalankaa ja kuumaliimaa apuna käyttäen ja hiiren pintaan on suihkutettu ripaus hiuslakkaa, jotta pikkuiset lintuystävät jättäisivät koristeen rauhaan. Nähtäväksi jää päätyykö hiiri parempiin suihin.



Jotain pientä ja jouluista tarttui vielä mukaan illan päätteeksi. Aivan ihana sydämenmuotoinen pienistä tiukusista tehty helistin. Tähän helistimeen kaivoin kätköistä vielä somisteeksi puna-valkoruutuista nauhaa jonka somin rusetiksi. Kuvassa oleva tuikkulyhty on yksi suosikeistani muutaman vuoden takaa Pentikiltä.

Lapset olivat tästä sydänhelistimestä aivan innoissaan ja sitä käytetäänkin meillä tonttujen kutsumiseen, luomaan jo vähän joulun taikaa...








sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Huopatossuja

Juuri sopivasti valmistui lämpöisiä huopatossuja muutama pari, kun ensilumi satoi maahan ja mittari näytti muutamaa pakkasastetta. Toiset tossut tulivat jo tyttärelleni käyttöön ja toiset menevät ihanalle pienokaiselle vauvalahjaksi, kunhan vaan päästään häntä ihastelemaan.




Esikoiseni on aivan ihastunut näihin tossuihin, hänellä on jo viime talvelta omat tai oikeastaan kahdet tällaiset tossut! Toiset on kerho- & päiväkotitossut ja toiset kotitossut. Ensimmäiset vihreät poikani sai kolmivuotislahjaksi ja ovat kyllä kovassa käytössä. Kiitos vielä ihanasta ja käytännöllisestä lahjasta Emmiaa! Lahjatossut löytyvät täältä Haavikossa suhisee -blogista. Lapseni käyvät kiivaita kinasteluja kumpi näitä tossuja käyttää ja ei auttanut äidin muu kuin tehdä tyttärelle omat tossut. Viime talvena ei vielä kävelty ja tossuille ei ollut niin akuuttia tarvetta. Tein siis jo viime talvena pojalleni jo yhdet tällaiset tossut, klik. Tossujen ohje on kiva ja todella helppo ja ne valmistuvat pikavauhtia! Ainoa "vaikea" asia, joka vaatii hieman hahmotuskykyä, on tuo tossujen kokoaminen ja mitkä saumat ommellaan yhteen... no nyt sekin sujuu jo vähän paremmin kuin ensimmäisten kohdalla.

Alkuperäinen ohje on siis Novitan sivuilta, Neulotut ja huovutetut palatossut ja ohje on sovellettu lapsen jalkaan sopivaksi. Tildan tossuissa oli 11 silmukkaa ja pienempiin tossuihin loin 9 silmukkaa, puikkokoko taisi olla 6 tai 7. Pienemmät tossut olivat pituudeltaan 17 cm ennen huovuttamista ja kutistuivat noin 12 cm mittaisiksi. Punaiset olivat 21 cm ennen pesukoneessa käyntiä ja lopulliseksi mitaksi tuli noin 14 cm. Näyttäisi että eri värinen Huopanen huopuu eri tavalla koneessa... eli ihan laskemalla ei voi luottaa että koosta tulee sopiva.






Punaisiin huopatossuihin löysin vielä koristeeksi viime vuonna käsityömessuilta löytämiäni puunappeja, jotka sopivat mielestäni ihanasti punaisiin pienen tytöt tossuihin. Nämä puunapit hankin alunperin henkareiden koristamista varten ja sydämenmuotoiset pääsivätkin Ikeasta ostettuihin ja tuunattuihin henkareihin. Henkarit löytyvät blogistani täältä, klik.




Koska pienissä jaloissa ei tossut kovinkaan hyvin pysy, syntyi idea tehdä tossuun vielä tällainen neulottu valesukanvarsi. Varsissa on lankana Novitan luonnonvalkoista Nallea. Varmasti tällaisia varrellisia huopatossuja on joku tehnyt jo aiemminkin, mutta oma ajatukseni tällaisesta tossusta syntyi kaupoissa myynnissä olevista kengistä, joissa on tällainen kudottu osa varressa, joka näyttää "valesukalle".

Molempien tossujen pohjiin on kirjoitettu liukuestegeelillä teksti, jotta tossut eivät olisi liukkaat kävellessä. Geeli toimii mielestäni yllättävän hyvin ja nyt päätin kokeilla sitä myös normaali villasukkien pohjassa, koska olen pähkinyt miten saan villasukat nimikoitua päiväkotiin. Ehkäpä tässä on se ratkaisu? Nähtäväksi jää kestääkö liukuestegeeli sukanpohjassa vai ei.




 


Ehkä vielä muutamat tossut tulee tehtyä joulupakettiin, kunhan vaan saan jostain haalittua lisää tätä ihanaa Novitan Huopasta.







lauantai 12. lokakuuta 2013

Junasukat

Syksy tuli ja meillä on armoton villasukkapula, varsinkin Tildalla. Viime talviset ainokaiset villasukat mahtuvat juuri ja juuri jalkaan, joten ei auttanut kuin kaivaa sukkapuikot pitkästä aikaa esille ja ryhtyä kutomaan. Viime aikoina on kyllä ennemminkin tullut virkkailtua, mutta ehkäpä tämä vaihtelu teki ihan hyvää. Vielä kun saisin toisetkin aikaiseksi, sukkien kutominen kun ei ole mitään mielekkäintä puuhaa.




Edelliset sukat saimme vauvalahjana mummulta ja ne ovatkin olleet kovassa käytössä. Päätin tehdä samanlaiset, koska mielestäni saamamme junasukat olivat toimivat ja hyvin pitkäikäiset joustavan teräosansa ansiosta. Junasukkien ohje löytyy esimerkiksi täältä. Kovin monimutkaiset ne eivät ole, mutta kuitenkin tosi kivannäköiset. Lisäksi junasukkien tarina koskettaa monia, ainakin minua. Junasukista kerrotaan internetissä seuraavanlainen tarina: "Nainen oli pienen vauvansa kanssa junamatkalla sotaa pakoon alkuvuodesta 1940.  Junamatka keskeytyi, kun rata oli poikki pommitusten vuoksi. Naista ja lasta vastapäätä istunut käsityönopettaja sääli pientä, ilman sukkia ollutta vauvaa. Opettaja purki valkoista villatakkiaan ja neuloi pienokaiselle sukat junaraiteiden korjaustöiden aikana."




Langaksi valitsin ohutta Novitan Pikkusisko lankaa ja puikkoina oli numeron kolme puikot. Muutamalla oikealla kerroksella pidensin sukkaa kärjestä ennen kärkikavennuksia, jotta sain hieman lisää mittaa sukkaan.

Meillä nämä ihanat vaaleanpunaiset sukat vedettiin ainakin heti jalkaan ja niitä on pidetty lähes taukoamatta valmistumisesta asti. Sukat menevät varret suorina kivasti saappaaseen ja sisällä varret voi pitää nilkan päälle rutattuna säärystimien tavoin.




 


Taitaa lämmittää ihanasti pienen rakkaani jalkoja <3

Pariin viime viikkoon mahtuu kaiken kaikkiaan kolme vauvauutista! Kerrassaan mahtavaa!!!
Onnea vielä tätäkin kautta kaikille pienille tuhisijoille ja tuoreille vanhemmille!









sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Anniina ballerina amigurumi hiiri

Tässä se nyt on, nimittäin toinen valmistunut amigurumi josta jo edellisessä postauksessa vihjailin. Tai oikeastaan tästä aloitin ja tämä on oikea ensimmäinen amigurumini. Aiemmassa postauksessa ollut uninukke piti kuitenkin tehdä ensin valmiiksi ja niinpä tämä ballerina hiiri jäi odottelemaan omaa vuoroaan.






Kuten arvata saattaa, Anniina niminen hiiri tästä tietysti tuli lasten mukaan. Tietysti kaikki pienten lasten vanhemmat varmasti arvaavat että nimi on peräisin Pikku Kakkosen Anniina ballerina -ohjelmasta.

Malli on myös Lilleliisin Ballerina-mouse -pattern ja tämä hiiri on kyllä kerrassaan ihastuttava!
Meillä balleriina pääsi leikkeihin jo ennen valmistumistaan, niin mieleinen se oli. Langaksi valitsin tähänkin Novitan bambun, koska värikartasta löytyi sopiva harmaa hiirelle. Yksi kerä (50 g) jokaista väriä riitti toteuttamiseen, luonnonvaaleaa tietysti vähemmän pieniin yksityiskohtiin. Silminä on ruskeat turvanapit ja näin hiiri on turvallinen myös pienelle lapselle, kun siinä ei ole irtoavia osia. Hiiren kokonaispituus on noin 30 cm.








Päässä suloinen rusetti ja ihana rimpsuhelmainen balettipuku. Jaloissaan ballerina hiirellä on tietenkin suloiset balettitossut! Täytyy kyllä sanoa että nämä Lilleliisin amigurumit ovat kerrassaan vastustamattomia ja vievät kyllä mukanaan.

Vai mitä mieltä olet?



Nyt täytyy kyllä tehdä pienen pieni tunnustus, että ohjeesta poiketen tältä hiireltä puuttuu häntä. Miksikö, no en ollut tyytyväinen lopputulokseen ja tuntui että hännän virkkaaminen oli tämän työn vaikein osa! Niin, no en minäkään sitä olisi uskonut, mutta näin se nyt vaan oli. Kun riittävän monta häntäversiota olin tehnyt, päätin että tämä hiiri on hännätön.

Anniinan alla oleva tummanharmaa virkattu tähtimatto on myös valmistunut vähän aikaa sitten ja se etsii vielä omaa kotia. Tähtimatto on halkaisijaltaan noin metrin ja aiemmin tehdyistä tähtimatoista poiketen reuna on sileä eikä siinä ole nirkkoreunusta.








lauantai 21. syyskuuta 2013

Virkattu unikaveri

Tilda aloitti syyskuussa työurakkansa päiväkodissa. Koska alku on yleensä hankalaa pitää mukaan reppuun pakata joku tuttu ja turvallinen lelu. Meidän tapauksessa se oli tietysti Uni-Mia, joka on Tildalle maailman rakkain unikaveri kotona ja matkoilla. Jotenkin tuntui kuitenkin hankalalle raahata edestakaisin samaa lelua ja etsiä tuttu ja turvallinen unikaveri päiväkodista kotiin mukaan milloin mistäkin, joten päätin keksiä tilalle jotain vastaavaa.




Olen jo pitkään halunnut kokeilla amigurumeita, eli pieniä virkattuja hahmoja, ja ajattelin että tässä olisi mainio tilaisuus tehdä päiväkotiin unikaveriksi. Sattumalta silmiini osui aivan ihania Lilleliisin tekemiä amigurumeja. Onnekseni sivuilta löytyi vielä vähän vastaavan näköinen ohje kuin mitä Mia oli! Innoissani tietysti aloin heti ohjetta tilaamaan verkkokaupasta ja penkomaan sopivia lankoja lankavarastoistani. Innosta tihkuen tietysti pohdin mielessäni kuinka kauan ohjeiden saamiseen menisi. Ilokseni huomasin, että ohjeet olivat lähes saman tien sähköpostissani kun olin tilaukseni maksanut. Langaksi valitsin Novitan Bambun, josta löytyi nukkeen sopivat värit. Aika näyttää miten Bambu-lanka kestää kovassa käytössä, mutta jotenkin se tuntui miellyttävämmälle materiaalille kuin normaali villalanka.

Kaikista hauskin ja kannustavin asia tässä projektissa oli se, että myös 1,5-vuotias tyttäreni huomasi hahmojen yhdennäköisyyden. Hän tuli minulle itse esittelemään Miaansa ja näytti sitten sen jälkeen tulostamaani kuvaa amigurumi-ohjeesta. Kun sitten kysyin että onko tämä samannäköinen kuin sinun Uni-Miasi, Tilda vaan nyökytteli minulle ja hymyili.

Ohje löytyy sivuistoilta Cuddly-Baby-nimellä. Aivan samanlaista ei uninukesta tullut, koska aikataulu oli pikainen ja kotoa löytyvät tarvikkeet rajalliset muun muassa silmien osalta.



Sopiva nimikin on uninukelle vielä keksimättä. Olisiko sinulla sellaista mielessä? Jokin yksinkertainen ja helppo sanoa, pienen lapsen suuhun sopiva.



Nyt sitten jää nähtäväksi kelpaako uusi unikaveri päiväkotiin vai ei. 

Yllättävää kyllä tallaisen amigurumin virkkaaminen ei ollutkaan ollenkaan niin vaikeaa kuin olin kuvitellut! Valmista tulee yllättävän nopeasti ja virkkaaminen oli mukavaa!

Tällä erää hankin itselleni muutaman ohjeen ja seuraava amigurumi on jo hyvän matkaa työn alla. Lapset sitäkin jo himoitsee leikkeihinsä ja isompi lapsistani jo kertoi että se kelpaa hänelle ihan hyvin päiväkotiin unikaveriksi.

Kuten kuvasta näkyy muutamia lämpimiä halauksiakin on jo vaihdettu...









keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sadepäivän manteliset dallaspullat

Tänään olin pitkästä aikaa "se" pullantuoksuinen äiti. Vettä on satanut aamusta asti kaatamalla ja oli pakko keksiä jotain järkevää ja mielekästä puuhaa lapsukaisille ajanvietteeksi, alkoi meno olla heti aamusta sen verran villiä että mikään "kevyt" tekeminen ei riittänyt. No mikäs sen mukavampaa kuin leipoa jotain hyvää yhdessä koko perheelle.




Ei siis auttanut muu kuin heti aamusta piti käydä pullataikinan kimppuun. Onneksi kaapissa oli hyvässä tallessa työtoveriltani vuosia sitten saatu Dallaspullien ohje. Nämä on niin hyviä, joten pistetäänpäs nyt tämä mainio ohje jakoon!

Olen itse pullataikinan tekemisessä varsinainen poropeukalo, taikinasta tulee yleensä joko liian pehmeää tai liian kovaa. Tässä ohjeessa on tuo jauhojen määräkin mielestäni tosi hyvin kohdillaan! Ohje on pieneen taikinaan, mutta se on juuri sen kokoinen että pienikin leipuri jaksaa sen hyvin hermostumatta ja helppohan se ohje on myös tuplata.




Meidän perheessä kun nuo allergiat on ajankohtaisia asioita, niin taikinasta olen jättänyt maidon ja kananmunan kokonaan pois. Pullataikina onnistuu mainiosti myös munattomana, jolloin pullat sopivat myös muna-allergikolle. Maitoallergikollekin maidon voi korvata myös joko kauramaidolla tai vedellä. Täytteestä voi myös jättää mantelirouheen pois, jos ei pidä pähkinäisestä, hyvää tulee silti!


Tässä kuitenkin alkuperäinen ohje.


Manteliset dallaspullat

Taikina:

2,5 dl maitoa/vettä
1 ps kuivahiivaa
1 dl sokeria
3/4 tl suolaa
1 muna
2 tl vanilliinisokeria
2 tl kardemummaa
100 gr leivontamargariinia
n. 7,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:

50 gr leivontamargariinia
1 muna -> jos munan jättää pois, korvaa tilkalla nestettä
1 tlk maitorahkaa
1/2 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
1 rs (91 gr) vaniljakastikejauhetta
(70 gr kuorittuja manteleita)






Leipoessa piti tietysti vähän lauleskella Leipuri Hiivasta... 

"Työnnän pullat uunihin, 
vedän valmiit takaisin. 
Näen piipusta kun savu kohoaa. 

Leipuri Hiiva, hän asuu Kumputiellä..."


Ei muuta kuin nauttimaan sateisesta iltapäivästä ja päiväkahvista!